Senkus räpläätte

Valtakunnallisen kokeiluviikon innoittamana päätin kirjoittaa hiukan kokeiluista ja validoidusta oppimisesta. Kokeilukulttuuria syydetään lähes joka tuutista, enemmän tai vähemmän edellytyksenä menestykselle. No sitähän me Hubblessakin toitotetaan. Mielestäni usein kuitenkin unohdetaan validoitu oppiminen, ja sitä pitäisi korostaa enemmän kuin vain kokeiluja. Validoidun oppimisen pitäisi olla yksi tärkeä peruste kokeilujen tekemiselle. Kun puhutaan vain kokeilemisesta, tulee helposti mieleen hallitsematon räpläily minkä tahansa asian ympärillä. Toisaalta kokeiluihin mahdollistava johdon kommentti ”senkus räpläätte” voi olla se ainoa tarvittu palanen suurten innovaatioiden syntymiseen. Historia sen kertoo, että paljonhan niitä vahingossa on syntynytkin.

Pyrstö edellä puuhuun

Yksi kokeiluajatusten lähde ja itseänikin asian tiimoilta innoittanut kirja on Eric Riesin Lean startup. Ericin kuvaama malli on sangen yksinkertainen ja siksi pidän siitä. Sitä on helppo soveltaa lähes mihin tahansa toimialaan, kunhan ajattelee luovasti eikä asettele itse keinotekoisia rajoituksia. Build – Measure – Learn mallia käytetään paljon ja joskus haastan itseänikin ajattelemaan tuota mallia takaperoisesti. Eli pyritään ensin miettimään mitä halutaan oppia, miten se oppiminen saadaan validoitua ja sen jälkeen tehdään MVW (Minimum Viable Whatever).

Naama edellä

Normaali tapa on edetä toteuttamalla iteraatio rakentamalla ensin MVW, mittaamalla onnistumista ja keräämällä opit. Vaikka asiaa ajattelisi näin, haastan silti miettimään asiaa myös takaperoisesti. Kun päästään kiinni ajatukseen mitä halutaan oppia, on huomattavasti helpompi löytää sopivia ”määreitä” onnistumisen mittaamiseen.

Ja ensin se idea

Lean startup mallia voi käyttää, kun ensin on se idea. Digitaalisen tilannekuvan työpajoissa olen havainnut, että kyllä niitä ideoita löytyy, kunhan on hyviä tapoja saada niitä esiin. Erilaiset Game storming mallit ovat hyviä. Peleissä päästään eroon erilaisista ideointia haittaavista ongelmista, kuten esimerkiksi itsekritiikistä, desibeli ideoinnista (kovaäänisimmän idea on paras) tai HIPPO priorisoinnista (highest paid person’s opinion). Idean perusteella muodostetaan hypoteesi, jota lähdetään validoimaan kokeilumallilla.

Byrokratiaa peliin, not

Koska kokeiluissa halutaan olla nopeita ja ketteriä voi dokumentointi ja kokeilumalli jäädä pohtimatta. Kun palataan validoituun oppimiseen, on hyvä päästä asiaan uudestaan kiinni myöhemminkin. Ajatellen esimerkiksi tilannetta, jossa uusi työntekijä tulee taloon ja yrityksessä on hiljalleen saatu kokeilukulttuuria edistettyä. Kevyt dokumentaatio tehdyistä kokeiluista, validointitavoista ja oppimisesta on erittäin arvokasta tietoa uudelle kaverille. Pääsee heti kiinni ajatukseen, kuinka omia ideoita voisi kokeilla. Tai kun ajan saatossa jokin aikaisemmin kokeiltu hypoteesi nousee uudestaan pintaa, voidaan asiaa ensin lähestyä ajatuksella ”kuinka maailma hypoteesin ympärillä on muuttunut”. Kevyellä ja avoimella dokumentaatiolla on paikkansa. Ei hommaa tietenkään tule kuormittaa liian byrokraattisella rakenteella, mutta jokin kevyt toistuva tapa kokeilujen käsittelyyn tulisi olla. Tuo tapa tietysti kehittyy jatkuvasti. Liika byrokratia tunnetusti hoitaa koko homman niin, ettei validoitavia ideoita ja hypoteeseja ole eikä tule.

Fail fast, fail cheap

Kannustan teemaviikon mukaisesti kokeilemaan. Mielenkiintoa saa lisää, kun miettii miten asian saa kokeilemalla validoitua nopeasti ja halvalla.

Jani